Masennukseni

Olen sairastanut masennusta niin kauan kuin muistan.
Aina joskus ajattelen, haluan eroon siitä, ja kun se joskus alkaa valua ulos sisinmästäni tajuan, en halua sen katoavan minnekkään. En osaa edes kuvitella elämää ilman masennustani, olen elänyt sen kanssa niin kauan, kun masennus on ollut luonani olen tullut onnelliseksi.
Olen ulkoa päin apea ja surullinen melkein päivittäin, mutta sisimmässäni olen onnellinen.
Juuri masennus teki minusta minut.
Masennus on luonut minut. Koska se oli minulla, löysin tien kirjojen, animen, ja mangan maailmaan. Kun olen tuossa mailmassa voin huokaista syvään.
Olen saanut masennukseni kanssa kärsiä, itkeä ja paljon muuta, mutta ennen kaikkea olen tullut onnelliseksi. Olen saanut kokea omanlaiseni onnen.
Kun saan kirjoittaa tämän kaiken sisinmästäni tiedän, tiedän että minä olen onnellinen, sellaisena kuin olen. Olen kiitollinen masennukselle, sen avulla olen saanut kokea paljon,. Olen kokenut kipua ja tuskaa, menetystä, mutta myös onnea.
Voin huokaista syvään ja ajatella, minulla on nyt kaikki hyvin, minun ei tarvitse ajatella vielä huomista. Huominen on vasta huomenna.
Joskus vain tapahtuu niin, istahdan johonkin ja itken, itken suruni pois, silloin huomaan, kenelläkään ei ole vain onnea elämässään.
Tuskin kukaan nyt hopealusikka suussa syntyy.
Ihmiset saavat aina kestää jotain pahaa, aivan kaikki, ja sitten he huomaavat, että pian heille onni kukoistaa.
Asiat vain ovat niin. Mikään ei muutu niin. Kaikilla on onni, jossain sisinmässään.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea se onni.
Se miten ihmiset sen tuntevat, se on heidän oma asiansa.
 Meidän pitää iloita siitä, että jokaisella on onnea matkassaan.
Jokainen ihminen tarvitsee jotain josta tukea, yleensä se on joku läheinen. Mutta minulla ei ole ketään johon voisin luottaa, Minä voin luottaa vain elämään. Kirjoitan nyt ensinmäistä kertaa pahaa oloani muiden luettavaksi, minä toivon että ihmiset ymmärtävät, että aina ihminen ei ole onnellinen. Eikä ihmistä voi pakottaa onnelliseksi, jokaisen on kuljettava oma polkunsa.
Kaikilla on jotain jota ei halua muiden tietävän. Jokaisen pitää antaa kulkea polkunsa että hän voi ymmärtää kuka tämä on. Jokainen kulkee polun ajallaan. Minä aion aloittaa polkuni nyt, aion olla siellä minne kohtalo vie.

Ihminen on oma itsensä,                                    Vain jos hän osaa tuntea itsensä,                      Vain hän itse voi tuntea sen mikä on,                    Ja minne kuuluu